Keikkatarinoita: Rozerin Kilinc, keikkatyötä opintojen tueksi ja neljä kehitysehdotusta

”Keikkatarinoita”-podcastissa vieraili 23-vuotias Rozerin Kilinc, joka jakoi kokemuksiaan varhaiskasvatuksen keikkatyöstä ja opinnoistaan. Rozerin on yhdistänyt työn ja opiskelun monipuolisella tavalla, joka on auttanut häntä kasvamaan kohti unelma-ammattiaan. Lisäksi hän tarjosi mielenkiintoisia näkemyksiä keikkatyön kehittämiseksi.

Keikkatyö auttoi löytämään oman urapolun

Rozerin kertoi podcastissa, että hänen kiinnostuksensa varhaiskasvatukseen syttyi, kun hän työskenteli päiväkodeissa kolme vuotta lukion jälkeen. ”Olin ryhmäavustajana ja lastenhoitajan sijaisena, ja töiden kautta tajusin, että tämä voisi olla oma alani,” hän kertoo. Työkokemus auttoi häntä päättämään hakea varhaiskasvatuksen opettajakoulutukseen.

Kokemus varhaiskasvatuksen arjesta teki myös opinnot helpommin lähestyttäviksi. ”Tuttuus asioista, kuten varhaiskasvatussuunnitelmasta (VASU), auttoi ymmärtämään, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla,” hän sanoo.

KATSO KOKO HAASTATTELU VIDEOLTA:

Työ ja opiskelu tasapainossa

Keikkatyö joustaa hyvin Rozerinin opintojen mukana. Hän tekee keikkoja silloin, kun läsnäolopakollista opetusta ei ole. ”Työskentelen mielelläni vanhassa työpaikassani, jossa tunnen lapset ja henkilökunnan. Se tekee työstä sekä mukavaa että kehittävää,” Rozerin toteaa.

Hän mainitsee myös, että työ tuo vaihtelua opintojen rinnalle: ”Se ei tunnu raskaalta, koska työ on mielekästä. Päivät menevät nopeasti, kun tuntee, että voi hyödyntää opittuja taitoja käytännössä.”

Kuuntele haastattelu podcastina:

Keikkatyön palkitsevimmat ja haastavimmat puolet

Rozerin nauttii erityisesti siitä, että lapset ottavat hänet vastaan avoimesti ja luottavaisesti. ”Se, että lapset ottavat kontaktia ja tuntevat olonsa turvalliseksi kanssani, on palkitsevinta,” hän sanoo.

Haastavinta keikkatyössä on, jos henkilöstö ei perehdytä uutta tulijaa riittävästi tai jättää sijaisen ulkopuoliseksi. ”On vaikeaa, jos kukaan ei kerro, mitä pitäisi tehdä, tai jos sijainen jätetään huomiotta. Sijainen on siellä auttamassa, ei ylimääräisenä taakkana,” hän korostaa.

Kehitysehdotuksia keikkatyöhön ja varhaiskasvatukseen

Rozerin esitti podcastissa myös useita konkreettisia ehdotuksia keikkatyön kehittämiseksi:

Parempi perehdytys
Rozerin ehdottaa, että kaikissa päiväkodeissa olisi valmis tietopaketti, joka sisältää perustiedot ryhmistä, päivärutiineista ja tärkeistä käytännöistä. ”Se antaa sijaiselle tunteen, että hänet on otettu osaksi ryhmää,” hän sanoo.
Työkalujen näkyväksi tekeminen
Rozerin kertoi Temporen työkalenterista, jonka avulla voi merkitä omat saatavuutensa ja ilmoittaa päiväkodeille, milloin on käytettävissä. ”Monet eivät tiedä tästä ominaisuudesta, vaikka se helpottaa keikkatyötä valtavasti,” hän huomauttaa ja toivoo viestintää asiasta lisättävän.
Resurssipula kuriin
Hän toi esille huolensa säästötoimista, jotka vaikeuttavat varhaiskasvatuksen laatua. ”Henkilökunnan jaksaminen kärsii, kun sijaisia ei tilata ja aikuisia on liian vähän. Tämä ei ole reilua henkilökunnalle eikä lapsille,” Rozerin painottaa.
Kulttuurin muutos sijaisia kohtaan
Rozerin toivoo, että kaikki päiväkodit panostaisivat positiiviseen suhtautumiseen sijaisia kohtaan. ”Sijaiset voivat olla suuri apu arjessa, mutta vain, jos heidät otetaan osaksi työyhteisöä,” hän toteaa.

Keikkatyön tulevaisuus

Rozerin uskoo, että keikkatyöllä on merkittävä rooli varhaiskasvatuksen alalla, mutta sen arvoa tulisi nostaa. Hän toivoo, että työn tekemistä helpotettaisiin entisestään ja että sijaiset kokisivat olevansa arvostettuja. ”Työ antaa niin paljon, mutta se voisi antaa vielä enemmän, jos työolot olisivat paremmat kaikille,” hän summaa.

Rozerinin tarina osoittaa, miten keikkatyö voi olla opiskelijan kasvualusta ja kuinka pienilläkin muutoksilla voitaisiin parantaa sekä sijaisen että vakituisen henkilökunnan arkea.