Keikkatyöllä uusia kokemuksia

Joensuussa miehensä ja Viivi-koiran kanssa asustava Elisa opiskelee parhaillaan Turun ammattikorkeakoulussa journalismia. Terveydenhoitajaksi aiemmin opiskellut 27-vuotias nainen tekee keikkatöitä sote-alalla Sarastia Rekryn kautta.

– Aloitin keikkatyöt jo aiempien terveydenhoitajaopintojen aikana noin pari vuotta sitten. Sille tielle olen jäänyt. Se tuntui helpolta tavalta tehdä töitä silloin kun se itselle sopii, Elisa muistelee.

Eri työt tutuksi

Työkokemusta on karttunut useilla eri osa-alueilla: Elisa on työskennellyt muun muassa ikääntyneiden hoidon, somatiikan ja lastensuojelun parissa. Psykiatrian osastojen keikat on olleet kaikista mieluisimpia, ja niitä Elisa onkin tehnyt nyt enimmäkseen.

– Keikkailu eri paikoissa on kyllä ehdottomasti hyvä keino löytää se oma juttu. En olisi tiennyt pitäväni niin paljon psykiatrisesta työstä, jos en olisi päätynyt sinne keikkatyön kautta, Elisa pohtii.

Töitä hyvin tarjolla

Keikkatyöhön Elisa on tykästynyt sen vaivattomuuden ja hyvien tarjolla olevien työmäärien perusteella. Töitä saa tehdä lähes niin paljon kuin jaksaa, mutta itse saa vaikuttaa siihen, milloin töitä tekee ja kuinka paljon.

– Keikkaa on Sarastia Rekryn kautta hyvin tarjolla, ja todella monipuolisesti. Pääsee kokeilemaan monenlaisia paikkoja, jos vain kiinnostusta on. Olenkin tuoreita keikkailijoita kannustanut, että kannattaa käydä kokeilemassa eri paikkoja, Elisa kertoo.

”Hyvin otettu vastaan työyhteisöön”

Elisa kokee, että keikkailu sopii työmuotona hänen elämäntilanteeseensa parhaiten. Vapaus valita missä töitä tekee ja kuinka paljon, on tärkeää.

– Tottakai se aina jännittää mennä ihan uuteen paikkaan ensimmäistä kertaa, mutta hyvin minut on lähes poikkeuksetta otettu vastaan. Kun on keikkaa tehnyt enemmänkin, niin työyhteistö on tullut tutuksi, ja on helpompi mennä töihin, kun tietää jo kuviot ja ihmiset siellä, Elisa kertoo.

– Olen kyllä viihtynyt keikkalaisena, ja aion jatkaa keikkailua tulevaisuudessakin. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä 60-vuotiaana haluan tehdä silloin tällöin sairaanhoitajan töitä, jos vaan voimia riittää, Elisa päättää.