15 vuotta keikkailua: uusia tuulia ja vapauden tunnetta

Sari Ignatius on kokenut hoitaja, joka on tehnyt keikkatyötä Temporen kautta jo 15 vuoden ajan. Alun perin mahdollisuus nähdä hoitotyötä eri paikoissa oli se, mikä sai hänet innostumaan keikkatöistä. Nykyään ikäihmisten asumispalveluissa viihtyvälle keikkakonkarille hoitotyö on intohimo ja henkireikä eläkepäivinä, ja hän arvostaa erityisesti keikkailun tarjoamaa vapautta.

Sari Ignatius on kokenut hoitaja, joka on tehnyt keikkatöitä Temporen kautta jo 15 vuoden ajan. Häntä innosti keikkatyössä alun perin mahdollisuus tutustua hoitotyöhön eri paikoissa. Nykyään ikäihmisten asumispalveluissa viihtyvälle keikkakonkarille hoitotyö on intohimo ja eläkepäivien henkireikä, ja hän arvostaa erityisesti keikkailun tarjoamaa vapautta.

Hoitotyötä oman kuplan ulkopuolella

Sari Ignatius on tehnyt keikkaa Temporen kautta 15 vuotta, eli aivan alkuajoista asti. Hän liittyi alun perin Temporeen, kun kaipasi vaihtelua silloiselle 30-vuotiselle uralleen. Sarille tuli olo, että haluaisi nähdä muutakin kuin yhden ja saman työpaikan. Koska hän ei halunnut luopua vakituisesta työstään, mutta oli kiinnostunut kokeilemaan hoitotyötä muissakin paikoissa, hän päätti ryhtyä keikkailijaksi. Keikkailun myötä hänen ajatusmaailmansa avartui. Sari huomasi, että asiat, jotka hän oli aiemmin kokenut omassa työssään ongelmallisiksi, eivät olleetkaan niin merkittäviä. ”Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lähteä muuallekin sen sijaan, että katsoisi ainoastaan omaa työtään. Siinä näkee asioita paljon eri lailla”, hän toteaa.

Sarin mielenpainuvin muisto keikkauralta sijoittuu aivan ensimmäiseen keikkapäivään. Hän meni silloin työkeikalle Hämeenlinnassa sijaitsevaan Voutilakeskus Impivaaraan. ”Kun menin ovesta aulaan, mietin, mihin mä oon tullut; mistä mä tiedän, mitä mä teen ja miten mä täällä osaan. Siihen sitten tuli yksi ystävällinen hoitaja ja kysyi, että olenko ekaa kertaa täällä meillä. Hän otti mut mukaansa ja vei pukkareille ja näytti, mistä saan vaatteet. Heti oltiin hyvin vastaanottamassa ja neuvomassa”, hän muistelee.

Ensimmäisen keikkapäivän kokemus on vaikuttanut Sariin myös hänen omassa työssään. ”Vieläkin muistan 15 vuoden jälkeen, miltä se tuntui. Se on opettanut mua siihen, että kun itse näen, että joku tulee uutena, osaan heti mennä jeesaamaan. Olen muuttunut sellaiseksi, että haluan ottaa sen uuden kaverikseni, koska tiedän, millaista on mennä uutena uuteen paikkaan. Haluan auttaa pääsemään alkuun!”, hän jatkaa.

Eläkepäivien iloa ja keikkatyön vapautta

Sari on tehnyt keikkauransa aikana vuoroja yhteensä 7–8 työyksikössä. Hän on huomannut viihtyvänsä parhaiten ikäihmisten asumispalveluissa. ”Olen laitospuolen ihminen. Laitospuoli on jatkumo: yhdet lähtevät ja seuraavat tulevat. Siellä on aina joku henkilö paikalla, joka on auttamassa asukkaita”, hän toteaa.

Tällä hetkellä Sari on eläkkeellä, mutta tekee 50 % työaikaa vanhassa työpaikassaan. Toisinaan hän keikkailee Keinukamarissa ja Impivaarassa, jotka ovat lähellä hänen sydäntään. ”Hoitotyö vetää puoleensa, työ eläkkeellä on henkireikä. Tulee lähdettyä johonkin ja pysyy pirteämpänä, kun terveyskään ei ole esteenä”, hän tuumii.

Sari kokee, että keikkailussa on parasta vapaus. ”Pidät lomas silloin, kun pidät, ja vapaas silloin, kun pidät. Menet töihin silloin, kun haluat. Sehän on mun mielestä ihan ehdoton, että sä saat itse päättää, milloin sä teet töitä ja milloin sä et tee”, hän hehkuttaa. ”Voin esim. päättää, että lähden lokakuussa viikoksi Kreikkaan, niin mä laitan kalenteriin, etten mä ota töitä silloin!”, hän jatkaa.

Muutoksia vuosien saatossa

Vuosien saatossa keikkailu on muuttunut ja kehittynyt. ”Alkuun vuorot tulivat aina puhelimeen. Nykyään on kiva, kun itse pystyy vapaa-ajalla katsomaan sovelluksesta itselleen sopivia vuoroja, vaikka keskellä yötä. Parempaan suuntaan on siis menty!”, Sari muistelee.

Myös sote-ala on kokenut muutoksia vuosien varrella. ”Nykyään käytetään paljon aikaa kirjaamiseen, ja se kaikki aika on valitettavasti pois asukkailta. Aiemmin kerettiin tekemään paljon enemmän vanhusten kanssa ja käytiin esimerkiksi retkillä. Ei sellaiseen ole enää aikaa”, hän pohtii. Koska kirjaaminen on osa keikkailijan työnkuvaa, Sari ehdottaa, että Temporekin voisi osallistua kouluttamiseen. ”Olen käyttänyt paljon erilaisia tietokoneohjelmia työssäni ja joutunut itse opettelemaan niiden käytön. Tempore voisi järjestää enemmän koulutuksia esimerkiksi näiden ohjelmien käyttöön”, hän toteaa.

Sari on huomannut, että itsemääräämisoikeus on parantunut sotealalla aikojen saatossa. ”Ennen lueteltiin, mitä asiakkaan pitää tehdä milloinkin. Nykyään se on paljon vapaampaa ja vanhukset voivat itse päättää!”, hän mainitsee.

Sujuvaa keikkailua Temporen kautta

Sari kokee, että Temporella keikkailu on sujunut vuosien varrella hienosti. ”Olen ollut aina tyytyväinen keikkailuun. Mulla ei ole ollut koskaan valittamista. Olen saanut palkkani aina silloin, kun olen tarvinnut. Palvelu on ollut aina ystävällistä. Myös työyksiköissä on ollut aina ystävällinen vastaanotto. Toimii tosi hyvin!”, hän kiittelee.

Sari kannustaa uusia keikkailijoita lähtemään ensimmäiselle keikalle: ”Rohkeesti vaan! Ole oma-aloittainen ja reipas, niin sillä pääsee jo pitkälle ja antaa hyvän kuvan itsestään.”

Kaipaatko tekemistä ja lisätienestiä eläkkeellä? Keikkailemalla voit tehdä töitä joustavasti omilla ehdoillasi. Lue lisää täältä ja rekisteröidy keikkalaiseksi!