Fyysinen kunto parani kun 66-vuotias Päivi Yli-Hallila aloitti keikkailun hoitajana

Kesätarinat. Osa 3. Päivi Yli-Hallilan tarina jatkaa kesäsarjaamme, jossa kerromme keikkatyöntekijöidemme uratarinoita. Artikkelit perustuvat Keikkatarinoita-podcastiin.

66-vuotias Päivi Yli-Hallila asuu Kalajoella merenrannalla ”paratiisissa”, kuten hän itse kotiaan kuvailee. Mikä sai opinto-ohjaajan palaamaan keikkatöihin hoitajaksi, vaikka hoitajan töitä hän ei ollut tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen?

Lapsena Päivillä ei ollut erityisiä ammattihaaveita. Lukioaikoina suunta alkoi vähän hahmottua. Aluksi häntä viehätti psykologian opiskelu. Lopulta hän haki lääkikseen, mutta pääsykokeissa tie nousi pystyyn.

Varasuunnitelmana hänellä oli sairaanhoitajaopinnot, jotka veivätkin mukanaan ja haaveet lääketieteen opinnoista unohtuivat.

Kolmivuorotyö sairaanhoitajana ei kuitenkaan lopulta tuntunut sopivalta, joten seuraavana askeleena oli terveydenhoitajan tutkinto.

Valmistuttuaan hän pääsi yhden vuoden työkokemuksella terveydenhoitajaopintoihin. Terveydenhoitajan ammatissa vierähtivät seuraavat kymmenen vuotta.

-Sairaanhoitajan työstä tykkäsin kovasti, mutta en palautunut kolmivuorotyöstä. Terveydenhoitajan työ oli päivätyötä ja se sopi minulle paremmin.

Hoitoalan opettajapula vei opettajaksi

Pohjois-Suomessa oli suuri pula terveydenhuollon opettajista kun Yli-Hallila oli ollut kymmenen vuotta terveydenhoitajan työssä. Opettajia etsittiin kissojen ja koirien kanssa.

-Olin joku neljäskymmenes, jolle terveydenhuolto-oppilaitoksen rehtori soitti ja houkutteli opettajaksi, Yli-Hallila kertoo.

Houkuttelu johti siihen, että Yli-Hallila haki opettajaopintoihin ja myöhemmin vielä erikoistui opinto-ohjaajaksi.

Uuden ammatin omaksuminen edellytti tietysti myös uuden opiskelua.
-Noin nelikymppiseksi intohimoni oli opiskella uutta, mutta sitten se laantui ja siitä lähtien halusin tehdä perustyötäni opinto-ohjaajana.

Opinto-ohjaajasta eläkkeelle ja eläkkeeltä hoitajaksi

Paluu eläkkeeltä hoitajan keikkahommiin on aivan omanlaisensa tarina.
Koronan rantautuessa Suomeen keväällä 2020 valtiovalta kertoi, että sotealan eläkeläiset voidaan määrätä töihin.

-Kauhistuin siitä, että minut voidaan määrätä hoitajan töihin, joita en ollut tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen.

Hän koetti ajatella proaktiivisesti ja ilmoittautui Kalajoella vanhuspalveluihin vapaaehtoistyöntekijäksi.
-Ajattelin, että voisin olla vapaaehtoinen mummo, jolla olisi jotain ymmärrystä hoitotyön puolelta.

Kymmenen minuuttia sen jälkeen kun Yli-Hallila oli lähettänyt kolmeen yksikköön sähköpostia, tuli ensimmäisestä vastaus. Seuraavana päivänä hän meni tutustumaan yksikköön.

-Tutustuminen olikin kahden päivän perehdytys ja ajattelin, että aika hienosti perehdytetään vapaaehtoistyöntekijää, Yli-Hallila nauraa.

Perehdytyksen yhteydessä kävikin ilmi väärinkäsitys: osastolla luultiin hänen ilmoittautuneen keikkatyöntekijäksi.

Kun asian oikea laita selvisi, osastonhoitaja sai Yli-Hallilan ylipuhuttua siihen, että hän alkaa tekemään lähihoitajan sijaisuuksia. Sijaisille oli osastolla valtava tarve.
-Sitten aloin tekemään kahta-kolmea vuoroa viikossa.

Yli-Hallila on parin viime vuoden aikana tehnyt myös koronarokotuksia, mutta palasi rokotusten hiljenemisen jälkeen töihin osastolle.

Tyttäret kauhistelivat töihin paluuta

Aikuiset tyttäret kauhistuivat aluksi äitinsä paluusta hoitajaksi. He eivät uskoneet, että äiti jaksaisi fyysistä hoitajan työtä.
Aviomies oli ymmärtäväisempi ja kannusti kokeilemaan.

-En ole katunut yhtään. Olen kyllä todella väsynyt osastovuorojen jälkeen, mutta sitten pidän vapaata ennen kuin otan seuraavan työvuoron ja taas on kiva mennä!

Enää eivät tyttäretkään epäile, vaan päinvastoin ovat sitä mieltä, että äiti on muuttunut paljon virkeämmäksi. Samaa sanoo aviopuoliso.

-Fyysinen kunto on kohentunut todella paljon, liikuntaa on pitänyt lisätä, että jaksaa tehdä fyysistä työtä.

Kaikkein tärkeintä on se, mitä saa potilailta.
-Heidän kanssaan on ihaninta, osalla heillä ei ole omaisia, tai ihmisiä, jotka kävisivät, musta on ihana viivähtää hetki heidän luonaan. Se on parasta tässä työssä.

Sopivaa eläkeläisille

Päivi Yli-Hallilan mukaan Sarastia Rekryn kautta tehtävä keikkatyö sopii erinomaisen hyvin eläkeläisille. Voi valita yksikön ja voi valita työvuorot, eikä tarvitse selitellä kellekään vuoron valitsemista tai valitsematta jättämistä.

-Tämä on aivan erinomainen eläkeläiselle ja olen saanut Sarastia Rekryn puolelta niin hyvää palvelua, että parempaa ei voi saada.

Näin todella täytyy olla, sillä Yli-Hallila on saanut myös 75-vuotiaan siskonsa ryhtymään keikkatyöhön hoitajaksi.

Haastattelu perustuu Sarastia Rekryn Keikkatarinoita-podcastiin.

Kuuntele podcastista muun muassa Päivi Yli-Hallilan mietteitä sairaanhoitajaopintojen eri vaiheista ja kokemuksia rokottajana toimimisesta ja siitä, miten hän selvisi koronavirustartunnasta.

Jos et näe podcast-upotusta alempana, sinun pitää käydä hyväksymässä tilastoevästeet täältä.