Keikkailevaa rekrypäällikköä huolettaa hoitotyön tulevaisuus: ”Tämä on kuitenkin todella mukavaa työtä”

Kesätarinat. Osa 4. Tove Forsströmin tarina jatkaa kesäsarjaamme, jossa kerromme keikkatyöntekijöidemme uratarinoita. Artikkelit perustuvat Keikkatarinoita-podcastiin.

Tove Forsström työskentelee rekrytointipäällikkönä Kymsotella. Päätyönsä ohella hän on tehnyt lähes vuoden keikkaa sairaanhoitajana.

Keikkatyö on tuonut rekrypäällikölle aivan uniikin näköalan: keikoilla hän näkee myös käytännön tasolta sote-alan työelämän.

Lapsena Tove piti hoitolaa pehmoeläimilleen. Pehmoeläimet olivat poikkeuksellisen sairaalloisia, sillä Tove löysi vastikään lapsuutensa lelujen hoitokirjat. Niihin oli merkitty jokainen hoitotoimenpide, jonka nuori Tove oli tehnyt ja niitä oli paljon.

Tulevaisuuden ala taisi olla jo aika varhain selvillä.

Niinpä Tove kouluttautui sairaanhoitajaksi pääkaupunkiseudulla.

Jossain vaiheessa veri veti takaisin kotiseudulle Kymenlaaksoon. Silloin työelämässä tuli mukaan esimiestyöt ja jatko-opiskelu työn ohella terveystieteiden maisteriksi.

Tove teki sijaisuuden henkilöstöpalveluissa ja jäi HR-tielle. Siellä hän on nyt työskennellyt kymmenisen vuotta.

Merkityksellinen keikkailu

Keikkailu on aika tuore asia vielä Toven elämässä, ja hän on kokenut sen hyvinvointia lisääväksi asiaksi elämässään ja hyväksi vastapainoksi pitkälti etänä ja koneen ääressä tehtävälle päätyölleen.

-Toiset harrastavat vaikkapa puutarhanhoitoa, minä menen keikalle!

Päätyössään Tove miettii, miten sote-työtä pitäisi kehittää, jotta henkilöstötilanne paranisi jatkossa. Keikkailu on antanut siihen uusia näköaloja.

-En osannut aluksi kuvitellakaan kuinka suuri merkitys sillä olisi työlleni.

Työnjako mietityttää

Erityisesti Tovea on mietityttänyt viime aikoina se, että vakituinen henkilöstö joutuu ottamaan yhä enemmän vastuuta kokonaisuudesta, kun keikkatyö lisääntyy. Työnjaollisia asioita pitäisi miettiä sen takia uudelleen.

Toinen mietittävä kokonaisuus on se, miten työyhteisö ottaa vastaan uusia henkilöitä. Siinä on aina kaksi puolta. On tärkeää, että keikkalainen tulee kohdatuksi hyvin, mutta pitää ymmärtää myös vakituista työntekijää, joka mahdollisesti joutuu joka päivä ottamaan vastaan uuden henkilön.

-Tätä kannattaa ajatella, vaikka omalla kohdallaan: millaista olisi, jos joka päivä tiimiin tulisi uusi henkilö?

Keikkalaisen vastaanottoon pitää valmistautua

Keikkaillessaan Tove käy tutuissa yksiköissä, eikä keikkaile hirveän paljon.

Vinkkinä Tove sanoo vastaanottaville yksiköille, että keikkalaisen vastaanottoon kannattaa olla valmis sapluuna. Aina pitää myös olla alussa pieni keskustelu keikkalaisen taustoista ja siitä mitä tämä on aiemmin tehnyt.

Ensimmäistä kertaa yksikköön tulevalle pitää antaa valmis rakenne työpäivään ja häntä pitää kannustaa kysymään, jos asiat ovat epäselviä. Ensimmäiset päivät ovat aina haastavia. Jos keikkalainen on liian pidättyväinen ja hiljainen, aloitus on hankalampaa.

Entä miten yksiköissä on suhtauduttu keikkalaiseen, joka on myös rekrytoija?

-En ole mennyt keikalle rekrytointileima otsassa, mutta kyllä jonkun verran tulee kysymyksiä HR-asioista, muuten suhtaudutaan kuten keneen tahansa keikkalaiseen.

Alussa Toven suurimmat haasteet olivat siinä, ettei hän ollut kymmeneen vuoteen tehnyt hoitotyötä. Esimerkiksi uusia työvälineitä oli tuossa ajassa tullut paljon. Muuten roolinvaihtamisessa ei ole ollut liikaa haastetta.

-Hoitajaidentiteetti löytyi, kun univormun puki päällensä, Tove kuvailee.

Miten ala saadaan taas vetovoimaiseksi?

Rekrytoijaa huolettaa luonnollisesti hoitajapula nyt ja jatkossa.

-Olen miettinyt mitkä ovat alan vetovoimatekijät. En keksi miksi tämä työ olisi sellaista mihin ei haluttaisi. Se on tosi mukavaa työtä. Toki pitää tykätä ihmisten kohtaamisesta.

Tove Forsström on huomannut, että nykytrendi on, että sitoudutaan ammattiin ja alaan, mutta ei välttämättä niinkään työnantajaan. Siksi keikkatyö kiinnostaa etenkin nuoria. He eivät välttämättä halua olla sataprosenttisessa työajassa.

Ala ei hänen mukaansa kuitenkaan voi olla vain kertaluontoista kohtaamista. Pysyvääkin henkilökuntaa pitää olla.

Vakityöhön pitäisi tuoda niitä elementtejä mitä keikkatyössä on: lähinnä vapautta valita milloin ja kuinka paljon työtä tekee.

Paine kokonaisuuden hallinnasta on kuitenkin vakituisella.

Haastattelu perustuu Sarastia Rekryn Keikkatarinoita-podcastiin. Kuuntele podcastista lisää Tove Forsströmin mietteitä sotealan työelämästä ja keikkatyön sovittamisesta työpaikan rytmiin.