Järjestelmäämme on päivitetty ja samalla otettiin käyttöön tunnin jousto -ominaisuus. Tunnin joustolla voit varata työvuoron korkeintaan yhden tunnin lyhyemmäksi työtarjottimelta niissä tilauksissa, joille tilaaja on ottanut tunnin jouston käyttöön.
Jousto on korkeintaan yhden tunnin, mutta se voi olla myös esimerkiksi 30 minuuttia. Joustoa ei ole pakko käyttää.
Voit tarkistaa järjestelmästä, onko keikkaan hyödynnettävissä tunnin jousto. Avaa työkalenterista työtarjotin ja valitse itseäsi kiinnostava keikka kohdasta ”varaa”. Jos työvuorojen kohdalla on laatikko, jonka sisällä olevaa kellonaikaa voi muokata, siinä on tunnin jousto käytössä. Kun keikan vuorot ovat valmiit, voit varata keikan suoraan. Jos joustoissa on virhe, järjestelmä ilmoittaa virheestä. Jos haluat toivoa vuoroa eri kellonajoilla kuin mahdollinen jousto mahdollistaa, voit tehdä sen kohdasta ”toivo”.
Ohjevideo tunnin joustosta:
https://dreambroker.com/channel/vi7rye7b/f0qv0s7z
Sarastia Rekry järjestää infotilaisuuksia Oma Hämeen alueella keikkatöistä kiinnostuneille. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille, samalla saat apua keikkalaiseksi rekisteröitymiseen. Rekisteröitymiseen tarvitset tutkinto- ja työtodistuksesi. Selkeä puhelimella otettu kuva riittää myös.
Oma Hämeen alueella on tarjolla keikkaa kotihoidossa, palveluasumisessa, vammaispalveluissa ja sairaalapalveluissa. Voit työskennellä Forssassa, Jokioisilla, Tammelassa, Ypäjällä, Hämeenlinnassa, Hausjärvellä, Riihimäellä, Lopella, Janakkalassa, Hattulassa ja Humppilassa.
Tervetuloa tapaamaan meitä sekä kuulemaan ja kysymään keikkailusta paikan päälle. Voit myös vinkata keikkailusta kiinnostuneelle kaverille näistä tilaisuuksista.
Keikkainfotilaisuudet Oma Hämeen alueella:
Riihimäki
ke 29.3. klo 12-16 Riihimäen sairaala, Pulssin kokoushuone
Hämeenlinna
ti 28.3. klo 12-16 Kanta-Hämeen keskussairaala, pääaula
to 30.3. klo 12-16 Vanajaveden sairaalan kokoushuone, sisääntuloaula
Loppi
ti 4.4. klo 9-11 Hoivakoti Eedilä
Hausjärvi
ti 4.4. klo 12-14 Koivumäen palvelutalo
Hattula
ti 11.4. klo 9-11 Kuntotuulia, Katinala
Janakkala
ti 11.4. klo 12.30-14.30 Tapailakoti, Turenki
Hauho
ke 12.4. klo 12-14 Palvelutalo Koivukoto
Lammi
to 13.4. klo 9-11 Lammin Pellavakoti
Tuulos
to 13.4. klo 12.30-14.00 Tuuloksen Hoivatuuli
Jokioinen
ti 18.4. klo 9-11 Intalankartanon palvelukeskus
Forssa
ti 18.4. klo 12-14 Heikanrinteen palvelukeskus
Tammela
ti 18.4. klo 14.30 – 16.30 Ruisluodon palvelukeskus
Lahdessa asuva Joose Lehtonen tekee päätyötään lastensuojelun parissa. Lähihoitajaksi kouluttautunut mies tekee vakityönsä ohella keikkatöitä Sarastia Rekryn kautta.
– Sarastia Rekry tarjoaa minulle lisätuloa muuttuviin elämäntilanteisiin. Jos tulee yllättäviä kuluja tai tarvitsen vaikka lomasäästöön rahaa, saan nopeasti muutamalla keikkavuorolla lisätienestiä, Lehtonen summaa.
Harrastuksetkin mahtuvat kalenteriin
Lehtonen on ollut Sarastia Rekryn listoilla kolmisen vuotta ja on sinä aikana työskennellyt muun muassa vanhustyössä, vammaisten parissa ja sairaalaolosuhteissa. Työn vastapainona harrastuksiin kuuluu pallopelit, jalkapallo ja jääkiekko. Lehtonen pystyy sovittamaan työt harrastuksiin hyvin.
– Pystyn Sarastia Rekryn kautta muokkaamaan kalenteria haluamallani tavalla, ottelukalenterin mukaiseksi. Sarastia Rekry antaa minulle itsemääräämisoikeuden keikkatyössä. Pystyn nettijärjestelmästä valitsemaan juuri sen vuoron mikä minulle sopii, eikä tarvitse selitellä kenellekään jos tarvitsen vapaapäivän, Lehtonen kiittelee.
– Työtä on ollut todella hyvin tarjolla. Aina kun olen tarvinnut, olen saanut keikan kalenteriin, Lehtonen päättää.
Hämeenlinnassa on 19 päiväkotia ja niissä kaikissa on tarjolla eri mittaisia sijaisuuksia. Sijaisuuksien pituudet vaihtelevat yhdestä päivästä kolmeen kuukauteen. Suurin osa sijaistilauksista tehdään akuuttien poissaolojen tullessa tietoon edellisenä päivänä tai samana aamuna, kun keikka olisi tarjolla.
Monipuolinen keikkatarjonta on ollut mieleen myös keikkatyöntekijällemme, joka kertoi meille omia kokemuksiaan keikkailusta Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa.
– Keikkailu pelkästään Hämeenlinnan kantakaupunginkin sisällä on hyvin vaihtelevaa ja työstä ei meinaa saada tarpeekseen, kun aina löytyy joku uusi ryhmä, jossa tarvitaan apua!
Keikkailu Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa sopii osa-aikatyötä tekeville, opiskelijoille, työttömille sekä henkilöille, jotka suunnittelevat alalle siirtymistä. Muodollista pätevyyttä ei välttämättä tarvitse, kunhan lasten kanssa toimiminen ja tiimityö sujuu.
– Aloitin keikkailun keväällä 2022 opiskeluaikanani. Olin suorittanut koulun kautta sinä ajankohtana kaksi työharjoittelua päiväkodissa, joista koin saaneeni tarvittavan varmuuden keikkailun aloittamiseen. Opiskelujen aikana tein aina vuoron silloin tällöin, kun vain opiskeluiltani ehdin. Nyt helmikuisen valmistumisen jälkeen keikkailusta tuli päätyöni, keikkatyöntekijä kertoo.
Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa pääsee osaksi iloista ja osaavaa työporukkaa. Tarjolla on hienot puitteet monipuoliseen toimintaan, luonto- ja kulttuurimahdollisuudet ovat ihan lähellä. Päiväkodissa työskennellään osana moniammatillista kasvattajayhteisöä.
– Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa työskentelee mahtavia avustajia, lastenhoitaja ja opettajia! Esihenkilötkin ovat helposti lähestyttäviä ja työnsä osaavat keikkalaiset jäävät heidän mieliinsä. Jokaiselle keikkalaiselle löytyy varmasti yksikkö, johon on mukava aina palata, keikkatyöntekijä kehuu.
Lapsiryhmässä päivät ovat toimintaa ja elämää täynnä. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa toimitaan kunnioittavassa vuorovaikutuksessa yhdessä lasten kanssa. Työskentely edellyttää kykyä pysähtyä hetkeen ja innostua leikeistä ja monipuolisesta tekemisestä yhdessä lasten kanssa.
Keikkatyön yksi eduista on sen mahdollistama valinnan vapaus sekä työyksiköiden että työvuorojen suhteen.
– Keikkailussa parasta on vapaus valita omat työvuoronsa ja niiden yksiköt. On ihanaa nähdä erilaisia yksiköitä ja poimia jokaisen yksikön työtavoista aina jotain mukaansa. Nautin kiertävästä työstä, ja koen, että päätoimisia ja varsinkin päteviä keikkailijoita tarvitaan, keikkatyöntekijä toteaa.
Kiinnostuitko keikkailusta Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa? Lue lisää täältä!
”Voiko aloituskeskustelun käydä ruotsiksi? Voiko love-koulutuksen tentin järjestää ruotsiksi? Mistä tietää kuka on tulossa keikalle? Minkälainen ruotsinkielentaito tarvitaan sijaisuuksiin ruotsinkielisellä alueella?” Tällaisia kysymyksiä esitettiin Sarastia Rekryn info-tilaisuudessa Kemiönsaaressa 10.3.
Saren sopimus Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) kanssa on alkanut 1.1.
Kemiönsaarella, Paraisilla ja Sauvossa sijaitsevien yksiköiden esihenkilöitä kokoontui infotilaisuuteen Almakodin tiloihin Kemiössä. Tilaisuutta veti asiakkuuspäällikkö Anu Oksanen Sarastia Rekrystä ja mukana oli myös asiakkuusjohtaja Ralf Wolin.
Paitsi kielikysymys, myös monet uuden sijaisjärjestelyn yksityiskohdat pohdituttivat esihenkilöitä.
Anu Oksanen rauhoitteli osallistujia:
”Siirtymävaihe kestää hetken, mutta aina voi soittaa ja kysyä!” Alkuvaiheessa haasteena on esimerkiksi jo olemassa olevien sijaisten siirtyminen uuteen rekisteriin. Käytännössä se hoituu yhden kaavakkeen täyttämisellä, mutta jos ongelmia tulee, apuakin löytyy.
Esihenkilöiden taas on opeteltava tilaamaan sijaiset sovelluksen kautta.
Monikanavainen asiakaspalvelu toimii arkisin ja viikonloppuisin ja Anunkin puhelimeen saa soittaa virka-aikaan.
Ja alun kysymyksiin löytyi vastaukset: kyllä, asiakaspalvelusta löytyy ruotsin kielen osaajia, Love-tenttimisen järjestämistä ruotsiksi tutkitaan ja esimiesten järjestelmästä kyllä näkee, kuka keikalle on tulossa jo etukäteen. Ja sijaisuuksiin riittää yleensä jonkinlainen ruotsin kielen taito, sujuva sen ei tarvitse olla.
Muutoksia Sarastia Rekryn prosessit kuitenkin aiheuttavat. Kun aikaisemmin kukin yksikkö keräsi omaa sijaispooliaan yhteystietoineen, nyt voi hyvin naapurikunnastakin napata keikan tai Kemiön kesämökkiläinen tulla tuuraamaan muutamaksi päiväksi. Tässä auttaa Saren valtakunnallisuus ja sähköiset sovellukset.
Vastaava ohjaaja Rebecka Pahlman Paraisten kotihoidosta oli tullut naapurikuntaan infotilaisuuteen. Hänellä oli kokemusta järjestelmän käytöstä parin kuukauden ajalta.
”Ensin oli alkukankeutta, mutta silloin kun silloin kun se toimii, niin silloin se toimii hyvin. Alussa on ollut haasteita siinä, että kaikki ovat oppineet mitä kaikkea pitää tehdä, että rekrytointi menee ihan loppuun asti.” Palman kertoo.
Palman oli infotilaisuuden antiin tyytyväinen. Hänellä oli muutamia kysymyksiä, joihin sai vastaukset. Hän on osallistunut myös Teamsin kautta muutamaan koulutukseen.
Keikkoja Varhan alueelle on varattavissa täältä.
Kesätarinat. Osa 3. Päivi Yli-Hallilan tarina jatkaa kesäsarjaamme, jossa kerromme keikkatyöntekijöidemme uratarinoita. Artikkelit perustuvat Keikkatarinoita-podcastiin.
66-vuotias Päivi Yli-Hallila asuu Kalajoella merenrannalla ”paratiisissa”, kuten hän itse kotiaan kuvailee. Mikä sai opinto-ohjaajan palaamaan keikkatöihin hoitajaksi, vaikka hoitajan töitä hän ei ollut tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen?
Lapsena Päivillä ei ollut erityisiä ammattihaaveita. Lukioaikoina suunta alkoi vähän hahmottua. Aluksi häntä viehätti psykologian opiskelu. Lopulta hän haki lääkikseen, mutta pääsykokeissa tie nousi pystyyn.
Varasuunnitelmana hänellä oli sairaanhoitajaopinnot, jotka veivätkin mukanaan ja haaveet lääketieteen opinnoista unohtuivat.
Kolmivuorotyö sairaanhoitajana ei kuitenkaan lopulta tuntunut sopivalta, joten seuraavana askeleena oli terveydenhoitajan tutkinto.
Valmistuttuaan hän pääsi yhden vuoden työkokemuksella terveydenhoitajaopintoihin. Terveydenhoitajan ammatissa vierähtivät seuraavat kymmenen vuotta.
-Sairaanhoitajan työstä tykkäsin kovasti, mutta en palautunut kolmivuorotyöstä. Terveydenhoitajan työ oli päivätyötä ja se sopi minulle paremmin.
Hoitoalan opettajapula vei opettajaksi
Pohjois-Suomessa oli suuri pula terveydenhuollon opettajista kun Yli-Hallila oli ollut kymmenen vuotta terveydenhoitajan työssä. Opettajia etsittiin kissojen ja koirien kanssa.
-Olin joku neljäskymmenes, jolle terveydenhuolto-oppilaitoksen rehtori soitti ja houkutteli opettajaksi, Yli-Hallila kertoo.
Houkuttelu johti siihen, että Yli-Hallila haki opettajaopintoihin ja myöhemmin vielä erikoistui opinto-ohjaajaksi.
Uuden ammatin omaksuminen edellytti tietysti myös uuden opiskelua.
-Noin nelikymppiseksi intohimoni oli opiskella uutta, mutta sitten se laantui ja siitä lähtien halusin tehdä perustyötäni opinto-ohjaajana.
Opinto-ohjaajasta eläkkeelle ja eläkkeeltä hoitajaksi
Paluu eläkkeeltä hoitajan keikkahommiin on aivan omanlaisensa tarina.
Koronan rantautuessa Suomeen keväällä 2020 valtiovalta kertoi, että sotealan eläkeläiset voidaan määrätä töihin.
-Kauhistuin siitä, että minut voidaan määrätä hoitajan töihin, joita en ollut tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen.
Hän koetti ajatella proaktiivisesti ja ilmoittautui Kalajoella vanhuspalveluihin vapaaehtoistyöntekijäksi.
-Ajattelin, että voisin olla vapaaehtoinen mummo, jolla olisi jotain ymmärrystä hoitotyön puolelta.
Kymmenen minuuttia sen jälkeen kun Yli-Hallila oli lähettänyt kolmeen yksikköön sähköpostia, tuli ensimmäisestä vastaus. Seuraavana päivänä hän meni tutustumaan yksikköön.
-Tutustuminen olikin kahden päivän perehdytys ja ajattelin, että aika hienosti perehdytetään vapaaehtoistyöntekijää, Yli-Hallila nauraa.
Perehdytyksen yhteydessä kävikin ilmi väärinkäsitys: osastolla luultiin hänen ilmoittautuneen keikkatyöntekijäksi.
Kun asian oikea laita selvisi, osastonhoitaja sai Yli-Hallilan ylipuhuttua siihen, että hän alkaa tekemään lähihoitajan sijaisuuksia. Sijaisille oli osastolla valtava tarve.
-Sitten aloin tekemään kahta-kolmea vuoroa viikossa.
Yli-Hallila on parin viime vuoden aikana tehnyt myös koronarokotuksia, mutta palasi rokotusten hiljenemisen jälkeen töihin osastolle.
Tyttäret kauhistelivat töihin paluuta
Aikuiset tyttäret kauhistuivat aluksi äitinsä paluusta hoitajaksi. He eivät uskoneet, että äiti jaksaisi fyysistä hoitajan työtä.
Aviomies oli ymmärtäväisempi ja kannusti kokeilemaan.
-En ole katunut yhtään. Olen kyllä todella väsynyt osastovuorojen jälkeen, mutta sitten pidän vapaata ennen kuin otan seuraavan työvuoron ja taas on kiva mennä!
Enää eivät tyttäretkään epäile, vaan päinvastoin ovat sitä mieltä, että äiti on muuttunut paljon virkeämmäksi. Samaa sanoo aviopuoliso.
-Fyysinen kunto on kohentunut todella paljon, liikuntaa on pitänyt lisätä, että jaksaa tehdä fyysistä työtä.
Kaikkein tärkeintä on se, mitä saa potilailta.
-Heidän kanssaan on ihaninta, osalla heillä ei ole omaisia, tai ihmisiä, jotka kävisivät, musta on ihana viivähtää hetki heidän luonaan. Se on parasta tässä työssä.
Sopivaa eläkeläisille
Päivi Yli-Hallilan mukaan Sarastia Rekryn kautta tehtävä keikkatyö sopii erinomaisen hyvin eläkeläisille. Voi valita yksikön ja voi valita työvuorot, eikä tarvitse selitellä kellekään vuoron valitsemista tai valitsematta jättämistä.
-Tämä on aivan erinomainen eläkeläiselle ja olen saanut Sarastia Rekryn puolelta niin hyvää palvelua, että parempaa ei voi saada.
Näin todella täytyy olla, sillä Yli-Hallila on saanut myös 75-vuotiaan siskonsa ryhtymään keikkatyöhön hoitajaksi.
Haastattelu perustuu Sarastia Rekryn Keikkatarinoita-podcastiin.
Kuuntele podcastista muun muassa Päivi Yli-Hallilan mietteitä sairaanhoitajaopintojen eri vaiheista ja kokemuksia rokottajana toimimisesta ja siitä, miten hän selvisi koronavirustartunnasta.
Jos et näe podcast-upotusta alempana, sinun pitää käydä hyväksymässä tilastoevästeet täältä.
Kesätarinat. Osa 4. Tove Forsströmin tarina jatkaa kesäsarjaamme, jossa kerromme keikkatyöntekijöidemme uratarinoita. Artikkelit perustuvat Keikkatarinoita-podcastiin.
Tove Forsström työskentelee rekrytointipäällikkönä Kymsotella. Päätyönsä ohella hän on tehnyt lähes vuoden keikkaa sairaanhoitajana.
Keikkatyö on tuonut rekrypäällikölle aivan uniikin näköalan: keikoilla hän näkee myös käytännön tasolta sote-alan työelämän.
Lapsena Tove piti hoitolaa pehmoeläimilleen. Pehmoeläimet olivat poikkeuksellisen sairaalloisia, sillä Tove löysi vastikään lapsuutensa lelujen hoitokirjat. Niihin oli merkitty jokainen hoitotoimenpide, jonka nuori Tove oli tehnyt ja niitä oli paljon.
Tulevaisuuden ala taisi olla jo aika varhain selvillä.
Niinpä Tove kouluttautui sairaanhoitajaksi pääkaupunkiseudulla.
Jossain vaiheessa veri veti takaisin kotiseudulle Kymenlaaksoon. Silloin työelämässä tuli mukaan esimiestyöt ja jatko-opiskelu työn ohella terveystieteiden maisteriksi.
Tove teki sijaisuuden henkilöstöpalveluissa ja jäi HR-tielle. Siellä hän on nyt työskennellyt kymmenisen vuotta.
Merkityksellinen keikkailu
Keikkailu on aika tuore asia vielä Toven elämässä, ja hän on kokenut sen hyvinvointia lisääväksi asiaksi elämässään ja hyväksi vastapainoksi pitkälti etänä ja koneen ääressä tehtävälle päätyölleen.
-Toiset harrastavat vaikkapa puutarhanhoitoa, minä menen keikalle!
Päätyössään Tove miettii, miten sote-työtä pitäisi kehittää, jotta henkilöstötilanne paranisi jatkossa. Keikkailu on antanut siihen uusia näköaloja.
-En osannut aluksi kuvitellakaan kuinka suuri merkitys sillä olisi työlleni.
Työnjako mietityttää
Erityisesti Tovea on mietityttänyt viime aikoina se, että vakituinen henkilöstö joutuu ottamaan yhä enemmän vastuuta kokonaisuudesta, kun keikkatyö lisääntyy. Työnjaollisia asioita pitäisi miettiä sen takia uudelleen.
Toinen mietittävä kokonaisuus on se, miten työyhteisö ottaa vastaan uusia henkilöitä. Siinä on aina kaksi puolta. On tärkeää, että keikkalainen tulee kohdatuksi hyvin, mutta pitää ymmärtää myös vakituista työntekijää, joka mahdollisesti joutuu joka päivä ottamaan vastaan uuden henkilön.
-Tätä kannattaa ajatella, vaikka omalla kohdallaan: millaista olisi, jos joka päivä tiimiin tulisi uusi henkilö?
Keikkalaisen vastaanottoon pitää valmistautua
Keikkaillessaan Tove käy tutuissa yksiköissä, eikä keikkaile hirveän paljon.
Vinkkinä Tove sanoo vastaanottaville yksiköille, että keikkalaisen vastaanottoon kannattaa olla valmis sapluuna. Aina pitää myös olla alussa pieni keskustelu keikkalaisen taustoista ja siitä mitä tämä on aiemmin tehnyt.
Ensimmäistä kertaa yksikköön tulevalle pitää antaa valmis rakenne työpäivään ja häntä pitää kannustaa kysymään, jos asiat ovat epäselviä. Ensimmäiset päivät ovat aina haastavia. Jos keikkalainen on liian pidättyväinen ja hiljainen, aloitus on hankalampaa.
Entä miten yksiköissä on suhtauduttu keikkalaiseen, joka on myös rekrytoija?
-En ole mennyt keikalle rekrytointileima otsassa, mutta kyllä jonkun verran tulee kysymyksiä HR-asioista, muuten suhtaudutaan kuten keneen tahansa keikkalaiseen.
Alussa Toven suurimmat haasteet olivat siinä, ettei hän ollut kymmeneen vuoteen tehnyt hoitotyötä. Esimerkiksi uusia työvälineitä oli tuossa ajassa tullut paljon. Muuten roolinvaihtamisessa ei ole ollut liikaa haastetta.
-Hoitajaidentiteetti löytyi, kun univormun puki päällensä, Tove kuvailee.
Miten ala saadaan taas vetovoimaiseksi?
Rekrytoijaa huolettaa luonnollisesti hoitajapula nyt ja jatkossa.
-Olen miettinyt mitkä ovat alan vetovoimatekijät. En keksi miksi tämä työ olisi sellaista mihin ei haluttaisi. Se on tosi mukavaa työtä. Toki pitää tykätä ihmisten kohtaamisesta.
Tove Forsström on huomannut, että nykytrendi on, että sitoudutaan ammattiin ja alaan, mutta ei välttämättä niinkään työnantajaan. Siksi keikkatyö kiinnostaa etenkin nuoria. He eivät välttämättä halua olla sataprosenttisessa työajassa.
Ala ei hänen mukaansa kuitenkaan voi olla vain kertaluontoista kohtaamista. Pysyvääkin henkilökuntaa pitää olla.
Vakityöhön pitäisi tuoda niitä elementtejä mitä keikkatyössä on: lähinnä vapautta valita milloin ja kuinka paljon työtä tekee.
Paine kokonaisuuden hallinnasta on kuitenkin vakituisella.
Haastattelu perustuu Sarastia Rekryn Keikkatarinoita-podcastiin. Kuuntele podcastista lisää Tove Forsströmin mietteitä sotealan työelämästä ja keikkatyön sovittamisesta työpaikan rytmiin.
Oletko kiinnostunut keikkatöistä varhaiskasvatuksen tai sosiaali- ja terveysalan parissa? Tervetuloa tapaamaan meitä 15.3. Sipoon Kuntalaan! Tilaisuus on avoin kaikille, joten tule ihmeessä juttelemaan ja kysymään keikkailusta paikan päälle!
Aikataulu ja paikka:
15.3. klo 14-16, Kuntalan aulatila, Lukkarinmäentie 2
Joensuussa miehensä ja Viivi-koiran kanssa asustava Elisa opiskelee parhaillaan Turun ammattikorkeakoulussa journalismia. Terveydenhoitajaksi aiemmin opiskellut 27-vuotias nainen tekee keikkatöitä sote-alalla Sarastia Rekryn kautta.
– Aloitin keikkatyöt jo aiempien terveydenhoitajaopintojen aikana noin pari vuotta sitten. Sille tielle olen jäänyt. Se tuntui helpolta tavalta tehdä töitä silloin kun se itselle sopii, Elisa muistelee.
Eri työt tutuksi
Työkokemusta on karttunut useilla eri osa-alueilla: Elisa on työskennellyt muun muassa ikääntyneiden hoidon, somatiikan ja lastensuojelun parissa. Psykiatrian osastojen keikat on olleet kaikista mieluisimpia, ja niitä Elisa onkin tehnyt nyt enimmäkseen.
– Keikkailu eri paikoissa on kyllä ehdottomasti hyvä keino löytää se oma juttu. En olisi tiennyt pitäväni niin paljon psykiatrisesta työstä, jos en olisi päätynyt sinne keikkatyön kautta, Elisa pohtii.
Töitä hyvin tarjolla
Keikkatyöhön Elisa on tykästynyt sen vaivattomuuden ja hyvien tarjolla olevien työmäärien perusteella. Töitä saa tehdä lähes niin paljon kuin jaksaa, mutta itse saa vaikuttaa siihen, milloin töitä tekee ja kuinka paljon.
– Keikkaa on Sarastia Rekryn kautta hyvin tarjolla, ja todella monipuolisesti. Pääsee kokeilemaan monenlaisia paikkoja, jos vain kiinnostusta on. Olenkin tuoreita keikkailijoita kannustanut, että kannattaa käydä kokeilemassa eri paikkoja, Elisa kertoo.
”Hyvin otettu vastaan työyhteisöön”
Elisa kokee, että keikkailu sopii työmuotona hänen elämäntilanteeseensa parhaiten. Vapaus valita missä töitä tekee ja kuinka paljon, on tärkeää.
– Tottakai se aina jännittää mennä ihan uuteen paikkaan ensimmäistä kertaa, mutta hyvin minut on lähes poikkeuksetta otettu vastaan. Kun on keikkaa tehnyt enemmänkin, niin työyhteistö on tullut tutuksi, ja on helpompi mennä töihin, kun tietää jo kuviot ja ihmiset siellä, Elisa kertoo.
– Olen kyllä viihtynyt keikkalaisena, ja aion jatkaa keikkailua tulevaisuudessakin. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä 60-vuotiaana haluan tehdä silloin tällöin sairaanhoitajan töitä, jos vaan voimia riittää, Elisa päättää.