Hoitotöissä vielä liki 70-kymppisenä: ”Mä olen vähän sellaisessa työn imussa”

-Mähän taidan olla oikein poliitikkojen unelma: olen vielä tässä iässä töissä ja maksan veroja!
Näin arvioi sairaanhoitaja Seppo Koivisto, 69, joka keikkailee yhä säännöllisesti Sarastia Rekryn kautta.
Eikö keinutuolissa istuminen innostanut?
-Olen kyllä vielä sinä kunnossa, että haluan olla työelämässä. Se on tärkeä osa elämää ja on tavallaan myös harrastus. Ihmiselle on hyvä kuulua johonkin.

-Olen ikäni ollut töissä ja en osaa siitä luopua.

Kolme kuukautta eläkkeellä oloa riitti

On Seppo Koivisto eläkepäiviäkin viettänyt, peräti kolme kuukautta. Sen jälkeen riitti ja keikkailu alkoi.
Koivisto on kotoisin Lahdesta. Perheeseen kuului kuusi poikaa ja äiti. Isä kuoli varhain ja elämä oli vaatimatonta.
Nuoruudessa kouluja enemmän kiinnostivat mopot ja moottoripyörät ja ammattihaaveena oli veturinkuljettaja ja vuoristokiipeily. Hurjapää kiipeili Lahdessa monilla jyrkänteillä, joihin muut eivät uskaltautuneet. Vuoristokiipeilijää Seposta ei tullut eikä veturinkuljettajakaan, vaan mies päätyi lopulta ravintola-alalle hänen opiskeltuaan ravintola-alan peruslinjan.
Vuonna 1977 Koivisto päätyi Lahden keskussairaalaan keittiöapulaiseksi ja sai ensimmäisen kosketuksen sairaalaan työympäristönä. Keittiöstä tie vei sairaalan kuljetuspuolelle, jossa hän pääsi tekemisiin myös sairaalan potilaiden ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Alanvaihtajaksi 45-vuotiaana: ”Se oli oikea ratkaisu”

45-vuotiaana Koivisto päätyi alanvaihtajaksi ja hakeutui sairaanhoitajaopiskelijaksi. Toisella kerralla tärppäsi.
-En ole katunut, se oli oikea ratkaisu. Satsasin kouluun aika paljon, halusin hoitaa sen kunnolla.
Opintojen jälkeen alkoi pitkä ura sairaanhoitajana, joka jatkuu yhä.
-Hoitoala on muuttunut vaativammaksi ja aina vaan pienemmällä porukalla vedetään vuoroja.
Nykyään Seppo Koivisto ”vetää välillä happea” viikon tai kaksi, mutta muuten tekee paljon vuoroja. Hän tekee Sarastia Rekryn kautta keikkoja samassa päihdekuntoutujien yksikössä.
-Olen siellä sellainen vakituinen sijainen. Se on pieni yksikkö, jonne on mukava mennä töihin ja siellä ovat kaikki erittäin sitoutuneita työhönsä.

”Mä olen vähän sellaisessa työn imussa, haluan vielä tehdä jotakin sellaista mitä mä osaan.
Yksiköissä otetaan keikkatyöntekijät hyvin vastaan ja tarve on hoitajapulan takia kova.”

Perehdytys on tärkeää, mutta aina siihen ei ole aikaa
Keikkatöitä Seppo Koivisto suosittelee muillekin eläkkeellä oleville.
-Äkkiä ne hommat muistuvat mieleen, eihän se ihminen ja ammattitaito ole miksikään muuttunut.
-Hiljainen tieto kannattaa ottaa käyttöön. Amerikassa joissakin osavaltioissa hoitajien eläkeikä on 72. Jos vain vointi on hyvä, kannattaa työtä tehdä. Monilla on tosin esimerkiksi selkäongelmia, jotka estävät työn teon.

Keikkatyötä omien voimavarojen mukaan

Koivisto uskoo, että nimenomaan vanhoissa hoitajissa on paljon kutsumustyön tekijöitä.
-Ja kun keikkatyötä voi tehdä voimavarojen mukaan ja sen mukaan miltä tuntuu, vaikka vain muutaman päivän.
Seppo Koivistolla on lääkeluvat vielä kolme vuotta voimassa.
-En tiedä menenkö sitten sen jälkeen enää tentteihin, aika näyttää. Mutta jos pysyn jotakuinkin terveen kirjoissa, niin kyllä mä haluun olla töissä, se on ihan selvä. Ainakin jossain määrin.
Voit kuunnella Seppo Koiviston tarinan myös podcastina. Siinä Koivisto muun muassa muistelee kirpaisevaa hetkeä, kun opiskelupaikka meni sivu suun sekä kertoo intohimoisesta harrastuksestaan.
Jos et näe podcast-upotusta alempana, sinun pitää käydä hyväksymässä tilastoevästeet täältä.