Parasta on valinnan vapaus – kokeneet keikkalaiset kertovat

Syyskuussa Hämeenlinnassa pidetty keikkalaisten tapahtuma Loistava tekijä alkoi kolmen pitkäaikaisten tekijän, Marianne Viidan, Ritva Salmen ja Pirjo-Liisa Väänäsen kukittamisella. Juttelimme Ritva Salmen ja Pirjo-Liisa Väänäsen kanssa ja pyysimme kertomaan, millaista on työ tilanteiden pelastajana ja arjen sankarina.

Useita vuosia Sarastia Rekryn ja sen edeltäjän Seuturekryn kautta sijaisuuksia tehneet Ritva ja Pirjo-Liisa ovat samoilla linjoilla keikkatyössä viihtymisen eväistä. Työhön on hyvä lähteä rohkeasti ja avoimin mielin.

Vastaavasti he tietävät, miten mahdollistetaan keikkalaisen työssä onnistuminen. Sijaisia vastaanottavien yksiköiden kannattaa pitää huolta perusasioiden perehdytyksestä uudelle tulokkaalle, jotta työ sujuu heti alusta lähtien. Tärkeää on myös työyhteisöjen suhtautuminen vaihtuviin sijaisiin. On helppoa palata, kun on ensimmäisellä kerralla otettu hyvin vastaan.

Työstä saa myös voimaa

Ritva Salmi on tehnyt hoitoalan työtä jo viidellä vuosikymmenellä ja suorittanut välissä täydennyskoulutuksen. Varsinaisen työuransa hän on tehnyt keskussairaalassa. Keikkatyö tuli mukaan ensin vakituisen työn ohessa puolison kuoltua ja lasten muutettua omilleen. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2011 Ritvalle oli luontevaa jatkaa sijaisena.

Viime kuukaudet hän on tehnyt sijaisuuksia vanhuspalveluissa, käytännössä koko ajan samassa yksikössä. Ratkaisu on toimiva, koska Ritva asuu itse lähellä eikä työmatkoihin kulu aikaa.

– Keikkatyössä parasta on valinnan vapaus. Voin itse päättää missä ja milloin teen töitä. Ja vastaavasti voin lopettaa kokonaan, jos tuntuu, että en enää jaksaisi. Moni ihmettelee, että eikö tämä ole raskasta, mutta saan työstä myös voimaa. Voin olla avuksi ja vanhuspalveluissa näen joka päivä, että apua todella tarvitaan.

– Ja keikkatyötä on hyvä kokeilla ennakkoluulottomasti. Eikä kannata olla vain yhtä päivää ja päättää sen perusteella, ettei jatka. Jos alussa tai yhdessä paikassa on jotain hankalaa, se kyllä korjaantuu, ja sen jälkeen huomaa myös kaiken positiivisen. Ennen aloitusta on hyvä puhua aiheesta ja kysellä kokemuksia jo aiemmin keikkatyötä tehneeltä.

Rohkeasti sekaan vaan

Myös Pirjo-Liisa Väänänen on pitkän linjan hoitoalan ammattilainen. Hän on aloittanut työuransa vuorotyössä polilla 1970-luvulla, josta siirtyi oman perheen kasvettua säännöllisemmän työajan takia lasten päivähoitoon. Jäätyään eläkkeelle Pirjo-Liisa aloitti heti sijaisuuksien tekemisen ja on ollut jo aivan alusta alkaen eli vuodesta 2009 keikkatöissä Sarastia Rekryn kautta.

– Olen pysynyt terveenä ja tykkään edelleen työstäni. Olen sosiaalinen luonne ja parasta työssä ovat työkaverit. Työkaverien jaksaminen kyllä joskus huolettaa. Moni heistä on väsynyt ja meitä sijaisia ei aina ole tarpeeksi.

– Työn tekemisen paikkoihin sanoisin, että muistakaa se perehdytys. Heti alussa sijaisille tiedoksi vessa, pukukoppi ja mitä päivän aikana tapahtuu. Kaikki paikat ovat erilaisia ja samoissa päiväkodeissakin on osastojen välillä eroja. Hiljaisemmat eivät ehkä osaa kysyä heti neuvoa ja sitten voidaan ajatella, että henkilö ei sovi keikkalaiseksi, vaikka kyse olisi vain perehdytyksen puutteesta. Uusille sanonkin, että rohkeasti sinne sekaan vaan. Lapset kyllä keksivät aina jotain hauskaa ja heistä saa iloa joka päivä.

Sekä Ritva että Pirjo-Liisa antavat ensimmäiselle Loistava tekijä -tapahtumalle kiitosta. Molempien mielestä oli erityisen mukava nähdä ja jututtaa muita sijaistyötä tekeviä alan ammattilaisia. Lisäksi tapahtuman monipuolinen ohjelma oli hyvin suunniteltu osanottajia ajatellen.